Bloglovin

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19107633/?claim=mmcxmc4b8rs">Follow my blog with Bloglovin</a>

Koska vanhempani elävät, kirjoitan kaiken aliaksen nimissä

Lapsuuden haasteista (ongelmista) saa oikeasti kirjoittaa tai kertoa vasta sitten, kun vanhemmat ovat kuolleet. Minä olen jo yli viisikymppinen ja vanhempani elävät vieläkin. Minä kuolen varmaankin ennen heitä. Haluan silti kertoa omaa tarinaani, jotta joku voisi oppia tai hyötyä siitä jotenkin. Omalla nimelläni en voi tehdä sitä, joten loin itselleni sivupersoonan. Tai aliaksen. Ihan miten vain :-) Olen siis Malla.

Miksi yli viisikymppinen murehtii enää lapsuuttaan? No siksi, että se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Siihen mitä olen, siihen miten toimin, siihen miten reagoin. Lapsuuttaan ei pääse pakoon.

Ja ei. Murrosikäni ei ole jäänyt vaiheeseen. Sen on vahvistanut moni lääkäri ja psykologi. Jos et usko, en suosittele lukemaan tämän pitemmälle.

Olen siis 50+ ja kärsin edelleen päivittäin omasta lapsuudestani. Tai omasta vanhemmastani.

Persoonallisuushäiriö luo varjonsa. Ja synnyttää omat haamunsa. Persoonallisuushäiriöisen lapset kasvavat siinä kaiken varjossa.