Stressi tulee uniin. Ei pelkästään niin, että herään miettimään jotain ongelmaa. Vaan nimenomaan niin, että selvittelen unissani loputonta työmaata, mitä se milloinkin on. Työ ei lopu koskaan ja määräaika menee ohi. Samaan aikaan ihmiset halveksivat minua ja jään yksin.
Ei tarvita kovin kummoista unien tulkitsijaa, että pääsee unien lähteille. Näitä nimittäin riittää yö toisensa jälkeen.
Muiden hylkiminen tulee osin lapsuudesta, mutta paljon myös nykyisyydestä. En vain osaa tuota sosiaalista osastoa niinkuin pitäisi. Päädyn toimimaan hölmösti ja saan ison ihmisjoukon paheksunnan niskoilleni. Yritän parhaani, mutta onnistun kovin satunnaisesti.
Siksi siis hyljeksintä unissa. Se on jatkuvasti niskassani. Nukun huonosti, herään ahdistuneena ja valvon paljon. Ei ihme, että aina väsyttää :-(
Ja minä kaipaan hyväksyntää. Harmoniaa. Onnellisuutta. Miten pieleen tämä kaikki meneekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti