Eilinen työpäivä oli syvältä. Meni koko ilta asioiden purkamiseen pään sisältä pois. En ymmärrä, miksi esimiehiksi päätyy ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta ihmisten johtamiseen - tai edes ihmisten kanssa kanssakäymiseen. Niitä murehtiessa meni eilinen ilta, samoin osa viime yötä.
Tämä päivä sujui onneksi huonoista yöunista huolimatta jo paremmin. Olo on silti edelleen miinuksella. Esimies ripitti minua julkisesti - ja mielestäni aivan syyttä. Hän on tietenkin eri mieltä. Mikä voisi laskea motivaatiota vielä enemmän?
Olen elämäni aikana saanut positiivista palautetta hyvin valikoiden. Koulusta annettiin aikanaan hyvin säästeliäästi positiivista palautetta. Todistusten arvosanat eivät korreloi mitenkään opettajilta saadun palautteen kanssa.
Kotoa en muista juurikaan saaneeni positiivista palautetta. Jos sellaista sain, se hautautui kaiken kriittisen palautteen jalkoihin. Mikään ei ollut koskaan riittävän hyvää. Useimmiten mikään ei kelvannut.
Työpaikkani olen valinnut aivan väärin perustein. Enhän ole edes ymmärtänyt, millainen olen, mitkä ovat vahvuuksiani ja mitä haluan.
Eilinen työpäivä vahvisti negatiivista kierrettä tuhansien tunnemuistojen kera. Onneksi nyt on jo perjantai. Irtiottoa työstä ja sen ikävyyksistä.
Minulla on paljon samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Aikoinaan jätin hyvän työpaikan, kun en kestänyt sen ilmapiiriä ja ryhdyin yrittäjäksi.
VastaaPoistaTsemppiä sinulle.
Kiitos, Risa!
PoistaMinulla ei ainakaan nyt vielä riitä paukut yrittäjäksi asti. Pitäisi ensin rakentaa oma ammatillinen profiili ihan uudestaan. Kun en arvosta itse tekemääni työtä, on ihan tyhmää odottaa muidenkaan arvostavan sitä.
Töitä on siis kovasti tehtävälistalla...