Nyt ymmärrän, etten ole ollenkaan niin lahjakas sosiaalisesti, kuin olen luullut. Säälittävää ;-) Olen aina ymmärtänyt, että minulla on paljon rajoitteita. Toisaalta olen opiskellut ihmisten kanssa olemista, seurustelua, ihmisten ymmärtämistä todella paljon elämäni aikana. Teoriassa olen aika taitava ja monesti osaan soveltaakin tilanteen tullen. Mutta sitten ne heikkoudet...
En tietenkään voi tietää, kuinka paljon sosiaalinen kömpelyyteni on luontaista ja kuinka paljon lapsuudesta opittua. Mutta ei se lapsuus (eikä nuoruuskaan) ole helpottanut asiaa. Hieman erakkomainen eristäytyminen muista, vaikka ihan muiden joukossa olemme asuneetkin, on luonut pohjan sille, miten muihin suhtaudutaan. Ja selän takana kovan pesäeron tekeminen muihin teki sekin oman tehtävänsä.
Sosiaalinen kömpelyyteni on osaltaan tehnyt minut helpon uhrin huonolle kohtelulle. Toisaalta se, etten ole lapsena oppinut arvostamaan itseäni, on myöskin avannut ovia ja mahdollisuuksia kaikille hiukankaan manipulaatioon taipuvaisille.
Olen kovasti yrittänyt tehdä parhaani, etten välittäisi huonoa lapsuuden perintöäni eteenpäin omille lapsilleni. Tiedän, että se perintö asuu minussa lujassa, vaikka kuinka yritän saada itselleni jälkikäteen onnellista lapsuutta. Ei muuten ole vielä onnistunut tuo onnellisen lapsuuden kokeminen tai hankkiminen...
Lapset ovat nyt aikuisia ja ihan tervejärkisiä :-) Kai minä olen osannut jotain tehdä toisin ja suodattaa. Mutta edelleenkin perinnönjako voisi alkaa milloin vain. Yritän jatkossakin suodattaa omia lapsuudentuntemuksiani aikuiskokemusteni ulkopuolelle. Tunnereaktiot vain tulevan välillä niin nopeasti, ettei niihin ehdi väliin. Jatkuvaa opettelua.
Opettelua vaatii myös se, että saisin hiottua sosiaalisia taitojani ja tunteitani sellaisiksi, että löytäisin työyhteisöissä oman paikkani. Nyt edelleen tunnen itseni ulkopuoliseksi ja jatkuvan jonkinasteisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Joidenkin mielestä sellainen kohtelu (selän takana puhuminen, inhopuheiden levittäminen ja edessäpäin inhon esittäminen) on ihan ok. Ja se särkee minut jokaikinen kerta. Kun osaisinkin olla välittämättä.
Kun osaisikin olla välittämättä muiden puheista ja käytöksestä. Onneksi olen sen verran sisuuntunut, että pidän puoleni. Se merkitsee sitä, että muutamien ihmisten kanssa en ole enää missään tekemisissä. Minun on paljon parempi olla;-) Tsemppiä!
VastaaPoistaOlen konfliktien karttaja, vaikkakin temperamentilläni taidan aina tämän tästä aiheuttaa sellaisia ;-) Voin ihan fyysisesti pahoin riidoista ja epäsovusta. Ponnistelen liikaakin niiden välttämiseksi. Pitäisi oppia sietämään muiden suvaitsemattomuutta eikä pelätä sitä.
VastaaPoistaSe, että sinä sisuunnut noin, kertoo hyvästä itsetunnostasi. Teoriassa minäkin yritän suhtautua noin... Siis teoriassa ;-)
Kiitos rohkaisevista sanoista!